Seura täyttää 70 vuotta

Maanantai 10.9.2018

Nuorisoseura täyttää 70-vuotta

70-vuotisjuhlaa vietettiin 23.11.1986 Sampolassa.

Juhlan ohjelma oli seuraava:

klo 12 Kahvitarjoilu ja tervehdysten vastaanotto

-         Tulopeli, Kihniänkylän Pelimannit

-         Tervehdyssanat, puheenjohtaja Pertti Saarinen

-         Seurantalosta tehdyn maalauksen esittely, taiteilija Anja Haapamäki

-         Lausuntaa, Maija Kangasluoma

-         Lausuntaa, Kihniänkylän runopiiri

-         Historiikki, sihteeri Ritva Ruotsalainen

-         Tanhuesityksiä

-         Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuran tervehdys, Väinö Mäntylä

-         Ansiomerkkien jako

-         Kuorolaulua, Kihniänkylän kuoro

-         Juhlapuhe, kouluneuvos Mauri E. Virtanen

-         2-rivisen soittoa, Jalo Kulmala

-         Näytelmä Esimerkkikylä, nuorisoseuran näyttelijät

-         Päätössanat, Arto Pahkala

-         Nuorisoseuralaismarssi

Juhlan yhteydessä Anja Haapamäki (o.s. Saarinen) esitteli maalaamansa Sampolaa v. 1923 kuvaavan taulun, joka on arvokas muisto seuran alkuvuosilta.

Juhlassa esiintyivät myös kylän nuoret tytöt, joitten hameet juhlaa varten hankki nuorisoseura.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuorisoseurat, nuoriso, nuorisotyö, kulttuuri, kylät

Maatalousnäyttely ja tervahaudan poltto

Maanantai 3.9.2018

Maatalousnäyttely

Kylän maatalousnäyttely järjestettiin 28.-29.6.1986. Tapahtumaan haastettiin kylän muut yhdistykset niin, että tulot ja menot ovat nuorisoseuran vastuulla. Yhistysten kesken työnjako toteutettiin niin, että nuorisoseura hoiti mainostamiset, lipunmyynnit, vartioinnit ym. Kylätoimikunta hoiti alueelle vanhanaikaiset koneet, maamiesseura nykyaikaiset koneen ja naisosastolla oli oman toimialansa tehtävät.

Näyttelyalue oli tuttuun tapaan urheilukenttä. Oman kylän yrittäjät haastettiin mukaan 100 markan näyttelyalueen hinnalla. Peräseinäjoen maatalousliikkeille, pankeille, metsänhoitoyhdistykselle ja 4H-yhdistykselle heitettiin haaste niin, että näyttelypaikan hinta oli 300 markkaa.

Tapahtumaa mainostettiin maakunnallisesti. Näyttelypäivillä esitettiin ohjelmaa sekä kilpailtiin eri lajeissa. Kävijämäärä kohosi 1.700 vieraaseen. Nuorisoseura sai tämän tapahtuman ansiosta Peräseinäjoen kunnan kulttuuripalkinnon samana vuonna.

Vuoden 1987 maatalousnäyttely kokosi noin tuhat kävijää. Näyttelyssä oli työnäytöksiä, esinenäyttelyitä ja esitys kotielänjalostuksesta alkionsiirtomenetelmällä. Näyttelyn vetonaulana taisi olla ilmajokisen sepän, Juho Mahlamäen paja, missä hän takoi transtakan. Erityisen kiinnostava oli Mäki- ja Ala-Kihniän talojen omistama suurtehoäes, jolla ojamaita oli rikottu jo tsaarinvallan aikana.[1]

 

Tervahaudan poltto

Vuoden 1989 29. viikolla jaettiin kylän talouksiin kuulutus:

”Kihniänkylän tervahautatalkoot

Kihniänkylä on kuuluisa talkoohengestään! Nyt on jälleen sen näytön paikka, sillä nyt aloitetaan kantojen pienistämisen loppurutistus keskiviikko-iltana klo 19.00 (tällä viikolla) ja jatketaan seuraavina iltoina, kunnos kannot on pienistetty.

Sinunkin apuasi tarvitaan: ota kirves mukaan ja tule keskiviikkoehtoolla Sampolaan. Siellä on lehtimiehiäkin kattomas, kuin kannot pienistyy. Jos hyvin käy ja väkiä on, niin kannot voi tulla pieniksi jo keskiviikkoiltana. Tervahauta poltetaan viikolla 30. Kannathan kortesi kekoon.

Kiitos”(2)

Tervaskannot oli ostettu valtiolta ja tuotu Kurjenkylän Tuurannevan laidalta. Toistakymmentä miestä kokoontui pienistämään pestyjä kantoja hellaklapujen kokoisiksi. Hauta sytytettiin lauantaina 29.7. Sen kokoamista oli valvonut mestarit Anselmi Rintala Kihniöltä ja Lauri Heino Parkanosta. Juhlallisen sytytyksen suoritti tuluksilla parkanolainen Matti Mäkitalo.

Ensimmäiset tervatipat valutettiin tynnyriin maanantaina. Puutulppa otettiin putken suulta ja mustaa, tulikuumaa tervaa valui 300 litraa. Haudan polttoa jatkettiin vielä maanantain ja tiistain väliseen yöhön. Kaikkiaan tervaa saatiin 563 litraa. Terva purkitettiin ja sysihiilet pussitettiin. Sen jälkeen olikin vuorossa tuotteen markkinointi ja myynti.[3]



[1] Laillansa sitä jokahinen kirnuaa. Kihniänkylän perinnekirja. 1989.

[2] KNA

 [3] Laillansa sitä jokahinen kirnuaa. Kihniänkylän perinnekirja. 1980.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuorisoseurat, yhdistykset, nuoriso, talkootyöt

Pennihäät, osa 2

Tiistai 28.8.2018 - tkh/KNA

 Sirkku Ilomäen arkistosta löytyi tapahtuman ohjelmalehtinen, jossa kerrotaan että roolitukseksi tuli lopulta seuraavanlainen:

1.     näytös: Ilta Kihniän tuvassa

2.     näytös: Pennihäät Vähälässä

Henkilöt:

Pennihäiden morsian Aino-Maija Vaaranmaa;  Siimon, Kihniän isäntä Arvo Ojaniemi; Sofia, Kihniän emäntä Emmi Ojaniemi; Harttu, Siimoninpoika Aaro Harjunpää; Antti, Siimoninpoika  Martti Puska; Manta, Siimonintytär Sirpa Viljakainen; Susanna, Siimonintytär Aino-Maija Vaaranmaa; Hentriika, Siimonintytär Anna-Maija Liikala; Loviisa, isännän sisar Eeva Hautamäki; Tonaatus, Kihniän renki Eino Nurmela: Santra, Kihniän piika Raili Nurmela;  Amalia, Kihniän piika Vieno Ala-Kujala; Jeremias, Kihniän torppari Antti Haapamäki; Ulriika, Jeremiaan emäntä Valma Haapamäki; Simuna, Kihniän torppari                Eero Mäki-Kihniä; Hetvik, Simunan emäntä Marjatta Mäki-Kihniä; Vihtori, Vähälän isäntä Matti Mäki-Kihniä; Tilta, Vähälän emäntä Alli Kihniä; Jaakkoo, Vihtorin poika Pekka Ruohoniemi; Iisakki Vihtorin poika Kari Ruohoniemi; Matti Vihtorin poika Lauri Piiri; Lyyti, Vihtorin tytär Margit Korpela; Matleena, Vihtorin tytär Orvokki Sauhke; Annastiina, Vihtorin tytär Inkeri Harjunpää; Vähälän muori Raili Toppari; Vähälän faari Rauno Mäki-Kihniä; Vallesmanni Selen Antti Kanto; Apteekkari Asplund Eero Liikala; Apteekkarin rouva Kaisu Liikala; Opettaja Hongisto Olavi Ala-Prinkkilä; Opettajan rouva Ulla Ala-Prinkkilä; Kauppias Järvinen Antti Puska; Kauppiaan rouva Hilkka Puska; Hieno neiti Fiini, tukkukauppiaan tytär Vaasasta Raija Korhonen; Sigfrid Hermansson, postineiti Aune Liikala; Näpärän suutari Risto Vaaranmaa; Tärpättikauppias Jalo Kulmala; Kuppari Ulla Heidi Sivula; Paarmuurska Josefina Aura Ruohoniemi; Kanamäen veljekset Aleksi ja Martti Alanko; Morsiamen saattaja Laila Niemi; Pelimannit Tuomas Ojanen ja Raimo Moisio

Vanhemmalle väelle hommattiin tanssittajaksi Purppuripelimannit, nuorille lauantaiksi Matti Vainion, Ilpo Karisen ja Veikko Turjan yhtyeet. Sunnuntain tansseja tahdittivat Turullaut, Ojalipastin ja Veikko Turjan yhtyeet.

Puvustuksensa jokainen näyttelijä hommasi itse.

Koska kyseessä oli iso spektaakkeli, piti jälleen mennä Osuuspankin puheille. Tuotannon toteuttamiseksi otettiin 20.000 markan laina, joka maksettiin heti tapahtuman jälkeen pois.

Tapahtumaa markkinoitiin aktiivisesti. Vaasa- ja Ilkka-lehdissä oli viikoittain lehti-ilmoitus, samoin Jalasjärven-Peräseinäjoen Kunnallislehdessä. Lentokoneesta pudotettiin 70.000 lentolehtistä, joihin oli myyty mainostilaa liikkeille.

Ohjelma toteutettiin sitä varten rakennetulla lavalla. Peräseinäjoen kunnalta oli varattu urheilukenttä tapahtumapaikaksi. Kenttä suolattiin viikonlopun ajaksi. Ns. humpuukiteltoille varattiin viisi paikkaa.

Tapahtuma aloitettiin lauantai-iltana 3.7. klo 18. Iltaan oli varattu 5.000 lippua. Sunnuntaina 4.7. oli sitten pääjuhla klo 13 ja iltajuhla klo 18, johon oli samoin varattu 5.000 lippua. Lipun hinta oli 8 markkaa.

Väliyöksi oli alueelle järjestetty valvonta.

Tapahtuma onnistui erittäin hyvin: yleisöä riitti ja sää suosi. Tapahtuman järjestelyt sujuivat tavalla, josta voi ottaa oppia.

Pennihäät esitettiin toisen kerran kesällä 1972. Edellisestä kesästä oli otettu oppia ja toimintoja järkiperäistettiin niin, että kate oli edelliskesää parempi. Näytelmää esitettiin vielä vuosina 1973-1974.

Kesällä 1979 nuorisoseuralaiset esittivät Pennihäistä uusitun version sekä kotikylässä että 14.7.1979 Seinäjoen Kesäteatterissa. Tuolloin näytelmässä oli mukana lähes 40 henkeä ja sen ohjasi Suomen Harrastajateatteriliiton alueohjaaja Kalevi Haapoja.[1]

Vuonna 1982 esitys uusittiin K-kauppiaitten Seinäjoen piirin parttenkoliaasissa ja vuonna 1986 Peräseinäjoen harrastepäivillä Toivolanrannassa. Esityksen kanssa vierailtiin myös Tampereella.[2]



[1] Laillansa sitä jokahinen kirnuaa. Kihniänkylän perinnekirja. 1989.

[2] Laillansa sitä jokahinen kirnuaa. Kihniänkylän perinnekirja. 1989.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kulttuurityö, nuorisoseura, nuorisotyö, näytelmät

Pennihäät, idea syntyy

Maanantai 20.8.2018 - tkh/KNA

Pennihäät

Nuorisoseuralle tarjottiin mahdollisuus Pennihäät-näytelmän järjestämiseen. Näytelmän suunnitteli ja ohjasi Tampereen yliopiston assistentti Vuokko Kivisaari, ja sen pohjana oli tositarina Vähälän monilapsisen perheen vaikeuksista ja kyläläisten avusta. Näytelmässä kerättiin rahaa perheelle, jonka lehmä oli pudonnut suonsilmäkkeeseen. Todelliset henkilöt elivät elämäänsä näytelmässä, johon oli yhdistetty muutakin perinnetietoutta.

Johtokunnan kokouksessa 11.12.1970 asiaa käsiteltiin ensimmäisen kerran ja asia päätettiin kevätkokouksessa 1971. Kokouksessa oli läsnä 61 kyläläistä. Tapahtuman kustannusarvioksi esiteltiin 16.000 markkaa ja siitä saadut tulot päätettiin jakaa tasan maamiesseuran ja nuorisoseuran kanssa.

Tapahtumaa valmistelemaan valittiin kokouksessa toimikunta, johon tulivat maamiesseuran edustajina Einari Mäki-Paavola, Aino Kallio-Kujala, Martti Hautamäki, Aaro Harjunpää ja Valma Haapamäki. Nuorisoseuran edustajiksi valittiin Olavi Ala-Prinkkilä, Antti Puska, Mauno Mäkinen, Antti Haapamäki ja Kaija Pinomäki. Toimikunnan sihteeriksi valittiin Maria Haapa-aho.

Myöhemmin perustettiin vielä rakennustoimikunta, jonka tehtävänä oli hoitaa tapahtumaan liittyvä rakentaminen. Toimikunnan puheenjohtajaksi valittiin Eino Nurmela. Muut toimikunnat ja vetäjät olivat: ravintolatoimikunta Aino Kallio-Kujala, ohjelmatoimikunta Olavi Ala-Prinkkilä, liikennetoimikunta Mauno Mäkinen, mainostoimikunta Antti Puska, järjestystoimikunta Arvo Harju ja sahtitoimikunta Erkki Ala-Kujala.

Seurojen yhteisessä kokouksessa jaettiin myös näytelmän pääosien esittäjät[1]. Morsiusparina oli Kalevi Hautamäki ja Marjatta Korpela, postineitinä Kaija Pinomäki, kauppiaina Hilkka ja Antti Puska, morsiamen puettajana  Alli Ala-Kujala. Morsiamen vanhempia esitti Alli ja Jussi Kihniä, sulhasen vanhempia Emmi ja Arvo Ojaniemi. Puhemieheksi valittiin Risto Vaaranmaa, opettajiksi Antti Kalakoski ja Raili Nurmela, apteekkareiksi Kaisu ja Eero  Liikala, kätilöksi Aura Ruohoniemi ja puhelinneidiksi Heidi Sivula.



[1] KNA

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kulttuuriperintö, nuorisoseurat, nuorisotyö, kulttuurityö

1950-1960-luku

Maanantai 13.8.2018 - tkh/KNA

Nuorisoseuran näytelmäharrastus jatkui aktiivisena 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa, siitä on jälkipolville todisteena monet kunniakirjat. Vuonna 1960 Aili Karhunohjasi 4-osaisen näytelmän Sillankorvan emäntä sekä 1-osaisen näytelmän Talohuijari. Elokuvia esitettiin runsaasti.

1950-luvulla järjestettiin kesäjuhlia, urheilukilpailuja, henkisiä kilpailuja, pikkujoulujuhlia ja tansseja.  Tansseilla seura rahoitti toimintaansa ja ylläpiti kiinteistöä.

Yleisöä houkuteltiin tapahtumiin lupaamalla ”Hauska ilta Sampolassa”.

Seuran ensimmäiseksi naispuheenjohtajaksi valittiin vuonna 1951 Lilja Männikkö. Seurassa oli tuolloin 150 jäsentä, joista 78 oli aktiivisesti toimivaa.

Kihniänkylän nuorisoseuran tanhuajat ja voimistelijat voittivat molemmat ryhmänsä toisen palkinnon Peräseinäjoen Nuorisopiirin toimeenpanemissa kilpailuissa 22.5.1951. Komeat kunniakirjat löytyvät seuramme arkistosta.

Sodan vuodet ja niistä toipuminen otti kuitenkin veronsa. Asiasta oltiin huolissaan ja Vaasa-lehdessä kirjoitettiin 18.10.1955:

”Kihniänkylässä on vuosikymmenet vaikuttanut nuorisoseura, ja toiminnalla on ollut suuri merkitys kyläyhteisössä. Mutta elämä kulki silloin toisissa puitteissa. Ei ollut radiota, ei elokuvia, jotka nykyään pyrkivät esittämään parastaan laajoille piireille. Kehitys on kulkenut siihen, ettei yleisöä enää tyydytä kylästä löytyvien harrastelijain esitykset. Täytyy olla tarjottavana parasta mahdollista. Sen vuoksi on myös nuorisoseuran toiminta päässyt kesantoon, vaikkei se ole kokonaan nukahtanut. Näytelmätoimintaa on sikäli, että kotikylän yleisöllä on tilaisuus silloin tällöin nauttia omien harrastelijain aikaansaannoksista.”

Perinteisiä kesäjuhlia vietettiin edelleen. Vuoden 1959 juhlien päiväohjelma oli seuraavanlainen:

-         Yhteislaulua

-         Tervehdyspuhe, Pentti Ventelä

-         Lausuntaa, Maija Alanko

-         Puhe, kunnansihteeri Paavo Ojala

-         Laulua, Raila Sillanpää

-         Yhteislaulua

-         Duettoja, Aili Karhu ja Alli Ala-Kujala

-         Kansantanhuja

-         Urheilukilpailut

Juhlailtamat alkoi klo 20. Juhlan kuuluttajana toimi opettaja Aune Liikala ja ohjelmassa oli:

-         Yhteislaulua

-         Tervehdyspuhe, Pentti Ventelä

-         Lausuntaa, Maija Alanko

-         Pakina, Marjatta Alanko

-         Juhlapuhe, Sofia Mäki

-         Kuorolaulua, Kihniänkylän Nuorisoseuran kuoro

-         Kansantanhuja

-         Näytelmä Lempiäniemen tyttäret

-         Henkiset kilpailut

Tanssia oli sekä päivällä että illalla ja molempiin tilaisuuksiin myytiin lippuja. Rääppiäistanssit pidettiin seuraavan viikon keskiviikkona.

Kirjasto toimi Sampolan tiloissa 1950-luvun lopulta 1960-luvulle. Vuoden 1959 vuosikokouspöytäkirjassa päätettiin kirjaston vuokra pitää ennallaan eli 1.000 mk kuukaudessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuorisoseurat, nuorisotyö, kulttuuri, Peräseinäjoki

Seura täytti kolmekymmentä vuotta

Maanantai 6.8.2018 - tkh/KNA

30-vuotisjuhla 29.9.1946

Kun sota oli ohi ja vaikka elämä jatkui monelta osin muuttuneena, nuoriso jaksoi uskoa tulevaisuuteen. Nuorisoseuran 30-vuotisjuhla päätettiin järjestää, olihan talo ja tavarat edelleen olemassa seuran omistuksessa.

Päiväjuhla alkoi klo 13 ja sen ohjelma oli seuraava:

-         Avauspuhe, Sauli Piikkilä

-         Juhlaruno, kirj. Alpo Vuolle, Aura Viitasaari

-         Kuorolaulua, joht. Pentti Kortesmaa

-         Puhe, kansanopiston johtaja Heikki Hosia

-         Väliaika

-         Lipun vihkiminen

-         Kuorolausuntaa, joht. Aili Karhu

-         Kansantanhuja, joht. Lilja Männikkö

-         Duettoja, Alli Rintamäki ja Pentti Kortesmaa

-         Vapaa sana

-         Historiikki, Aili Karhu

-         Ansiomerkkien jako

-         Naisvoimistelua, joht. Lilja Männikkö

-         Voimistelijain lipputervehdys

-         Maamme

Juhlailtamat alkoi klo 20 ja sen ohjelmassa oli:

-         Tervehdyspuhe, Lilja Männikkö

-         Melodraama, Aili Karhu

-         Miesvoimistelua, joht. Lilja Männikkö

-         Kuorolaulua, joht. Pentti Kortesmaa

-         Puhe, herra Viljo Mäki

-         Väliaika

-         Lausuntaa, Salli Piikkilä

-         Puolalainen masurkka

-         Kuorolausuntaa, joht. Aili Karhu

-         Salonkitansseja, joht. Valma Latvala

-         Lopettajaispuhe, Salli Piikkilä

-         1-os. näytelmä ”Tohtorin vastaanottotunti”, ohj. Aili Karhu

Päiväjuhlan jälkeen tarjottiin kutsuvieraille päivällinen.

Kylän maamiesseura oli järjestelyvastuussa, kun kylässä vietettiin kruunuhäitä, jossa morsian oli Hilda Runsas ja sulhasena Salmon Latvala.

Kommentoi kirjoitusta.

Kun Sampola sai nimensä

Maanantai 30.7.2018 - tkh/KNA/historiikki

Nimi ja vihkiäiset

Komealle talolle piti saada sopiva nimi. Sitä varten järjestettiin kilpailu, johon tuli sata ehdotusta. Kärkeen nousivat kalevalaiset nimet Tapiola ja Sampola. Lopulta nimeksi valittiin yksimielisesti Sampola.

Juhannuspäivä 1922 oli kylän nuorisoseuran historian suuri päivä: Sampola vihittiin käyttöön.

Päivän ohjelma oli seuraavanlainen:

-         Kirkonkylän torvisoittokunnan esityksiä

-         Yhteislaulu ”Nuorisoseuralaismarssi”

-         Avauspuhe, isäntä Juho Niemi

-         Runo ”Mulla ikuinen nuoruus on”, Hilma Ojaniemi

-         Puhe, opettaja Aukusti Ripsaluoma. Puheen aihe oli Sammon taonta

-         Väliaika

-         Puhe, rakennustoimikunnan jäsen kauppias Urho Toivonen luovutti talon nuorisoseuralle

-         Talon vastaanotto ja kiitospuhe, nuorisoseuran esimies Matti Ojaniemi

-         Maamme

Illalla oli juhlailtamat, jonka ohjelma oli seuraava:

-         Torvisoittoa, kirkonkylän torvisoittokunta

-         Lausuntaa, Juho Tekari ja opettaja Juho Kanto

-         Kuorolaulua, kirkonkylän kuoro

-         Satu, Erkki Mäki-Kihniä

-         Puhe, kanttori Hannes Kirkkala

-         Näytelmä ”Ennustus”. oli Kihniänkylän nuorisoseuran näyttelijät

-         Lopuksi hilpeät karkelot

Vihkiäisjuhlan jälkeen seuran toiminta vilkastui entisestään. Ohjelmalliset kuukausikokoukset jatkuivat. Ohjelman esittäjät arvosteltiin, sillä näin he osasivat korjata esiintymisensä virheitä ja esiintyminen iltamissa ja näytelmissä parani sitä kautta.

Ensimmäinen vuokralainen

Samaa aikaan seurantalon valmistumisen kanssa perustettiin kylään puhelinkeskus, joka sijoitettiin uuteen taloon.

Syyskuun 18. päivänä 1924 pidettiin nuorisoseuralla Kihniänkylän puhelinosuuskunnan ja nuorisoseuran johtokunnan välinen kokous, jonka asialistalla

oli tilojen vuokran suuruus. Kokouksessa johti puhetta Juho Tekari ja kirjurina toimi Matti Peltonen:

”2 § Kokouksen puheenjohtaja alusti kysymyksen Nuorisoseuran puolesta, puhelinosakkaille sanotun puhelin huoneen vuokramaksusta mikä maksu tähän asti on ollut liijan pieni ja epävarma vuokra saatava, tästä saavat maksaa rahas, halkomääräksi päätettiin vanhaalaija puoli syltä siis 0,5 osa puhtaita koivuhalkoja paikalle ajettuna ja ne jotka eivät suorita halois niin menee 60 mk vastaavasta halkomäärästä.

3 § Sitten päätettiin, että edellisen pykälän päätökset ja määräykset pidetään voimmassa nouratettavana kaksi 2 vuotta luettuna 1 päivästä tammikuuta 1925 ja samaten astuu voimaan sanotusta päivästä sanottua kuuta ja vuotta alustuksesta syntyi vilkas ja moni puolinen keskustelu mutta päätökseksi tuli, että ne henkilöt jotka tahtovat saavat maksaa nuorisoseuralle puhelin huoneen vuokran haloissa ja ne jatka eivät suorita hakoja niin suorittavat maksun rahassa.”

Puhelinkeskusta hoitivat Maria ja Jaakko Koskiniemi sekä Tilda Aura. He ottivat myös seurantalon vahtimestarin työt hoitaakseen.

Myöhemmin puhelinkeskus siirtyi pois Sampolan tiloista.

Kommentoi kirjoitusta.

Talo valmistuu, mistä rahat

Maanantai 23.7.2018 - tkh/historiikki

 

Kun talo valmistui ja oli vain sisustamista vailla, siirtyi vastuu naisille.

30-vuotishistoriikissa kerrotaan:

”Akkunaverhokangasta tehtiin Sammatilla. Langat värjäsivat Hilma Salo ja Hulda Alanko. Ja kovasti tytöt pelkäsivät, että värjäys epäonnistuu, kun se toimitettiin lipeällä. Mutta eipä vain epäonnistunu tuli kaunista ja kestävää kangasta, joka oli aivan näihin vuosiin asti tehny palvelusta Sampolan Akkunoissa. sitä tehtiin yhdeksänkymmentä mt. Tämä sitten leikeltiin määrätynlaisiin kappaleisiin, Salon Hilma ne päärmäsi ja verhottiin akkunat niillä. Kokonaisen viikon oli Salon Hilma koneensa kanssa eväsmyötä Sampolassa, sillä silloin tehtiin esiriput ja kuliisit y.m. kankaasta ja siinä oli kova neulominen. Kuliisit maalasi taiteilija I. Tausta. Tapanin päivänä sitten kuhisi talo täynnä tyttöjä ja poikia, kun laitettiin kaikki paikoilleen, siilä Jussinpäivänä 1922 oli talon vihkiäisjuhla.”

Kun Sampolan EU-hankkeen avulla suoritettu peruskorjaus valmistui v. 2013, kylän naiset toivat ompelukoneensa Sampolaan ja verhot ommeltiin talkootyönä. Kangas toki oli ostettu kaupasta!

Talon rahoitus

Nuorisoseuratoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja sitä kautta myös vapaarahoitteisuuteen. Toisin sanoen seuran jäsenet ovat kautta sadan vuoden joutuneet vastaamaan seuran taloudesta. Mitään erityisiä, vakituisia tuottoeriä ei ole ollut vaan jäsenet ovat aina joutuneet laittamaan itsensä likoon niin henkisesti, kuin monta kertaa myös taloudellisesti.

Kun rakennustyöt aloitettiin, oli seuralla varoja 3.455 mk. Talon rakentaminen tuli maksamaan 69.758,85 mk. joten velkaa jäi yli 66.000 mk. Kauppias Urho Toivonen toimi väliaikaisena rahoittajana niin, että rakennusmiehet kävivät nostamassa häneltä palkkansa ja nuorisoseura maksoi kauppiaalle sitten, kun sai raha-asiansa järjestykseen pankin kanssa.

Velan lyhentämiseksi neuvokas johtokunta lopulta anoi Vaasan läänin Maaherralta lupaa järjestää julkiset arpajaiset. Myytäväksi määriteltiin 60.000 yhden markan hintaista arpaa. Lupaa saatiin ja arpajaiset järjestettiin. Arpajaisten tuotto lienee ollut säilyneitten papereitten mukaan 39.785 mk.

Kun Sampola oli rakennettu, oli siitä jäänyt velka maksettava pankille, joka alkoi ”ahdistella lyhennysten ja maksujen kanssa” . Rahaa kerättiin juhlilla ja iltamilla. Lopulta isäntä Juho Niemi otti velan omalle vastuulleen ja seura maksoi vähitellen hänelle hänen saatavansa niin, että v. 1938 viimeinenkin lainaerä oli maksettu ja seura oli velaton.

Kun seura oli saatu velattomaksi, olikin aika alkaa suunnitella ensimmäistä remonttia. Rahaa kerättiin ja remonttia suunniteltiin, mutta vain lattia saatiin uusittua kun sota katkaisi suunnitelmat.[1]

 



[1] KNA

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuorisoseurat, nuoriso, toimitilat, historiikki

Haave omasta toimitilasta viriää

Maanantai 16.7.2018 - tuula kh/Seuran historiikki

Haave omasta talosta viriää

Selvää oli, että talosta toiseen kiertäminen ja kokoontumistilojen etsiminen nostaa ennen pitkää esille kysymyksen omasta toimitalosta. Myös harrastajajoukon kasvaminen lisäsi toimitilojen tarvetta.

Talo asiaa pohdittiin pitkään ja monelta kantilta. Haaveena oli saada tontti Kihniänjoen varrelta.

Asia ratkesikin suotuisesti, kun Pohjan Osuuskauppa lahjoitti palstan Palmin talosta.

Osuuskaupan kokouksesta kerrotaan pöytäkirjassa seuraavaa:

”Lokakuun 10 päivä 1921 pidettiin Pohja Osuuskauppa r.l.:n varsinainen kokous Peräseinäjoen kunnallistalolla.

Kokouksessa oli läsnä 20 jäsentä ja sen puheenjohtajaksi valittiin osuuskunnan jäsen Erik Wasastjerna sekä pöytäkirjan tekijäksi Osuuskaupan jäsen Matti Toppari. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Juho Viitamäki ja J.N. Kaura.

Kokouksen 12 §:ssä käsiteltiin Kihniänkylän nuorisoseuran anomus saada tonttimaa osuuskunnan omistamasta palstasta joen rannalla. Samalla esitettiin hallintoneuvoston valitseman komitean lausunto, jossa se puolsi anomusta. Lausunnossa oli liitteenä yksi komitean jäsenen jättämä vastalause, jolla hän vastusti maan luovuttamista. Hänen mukaansa maa tultaisiin vastaisuudessa tarvitsemaan kaupalle itselle.

Pöytäkirjaotteen mukaan seurasi pitkä ja kiivas keskustelu puolesta ja vastaan. Päätökseksi tuli, että maa luovutetaan. Ehtona oli, että seura alkaa siihen rakentaa. Jos taloa ei nouse, ei maata myöskään anneta. Mikäli rakentamiseksi määrätty ehto täyttyy, maa siirtyy seuran omistukseen eikä siitä peritä hintaa!”

Kun nuorisoseura täytti asetetun ehdon, maan luovutuskirja Palmi-Hiiro-nimisestä verotalosta n:o 4 Peräseinäjoen Kihniänkylässä luovutetuksi tontiksi allekirjoitettiin 17.5.1923.

Luovutuskirjassa määriteltiin tontin rajat, omistusoikeus siirtyi heti, luovutus tapahtui ilmaiseksi ja nuorisoseura oli velvollinen omalla kustannuksellaan ”erotuttamaan maakappaleen itsenäiseksi lohkotilaksi ja vastaamaan veroista ja rasituksista tästä päivästä lukien”.

Nuorisoseuran puolesta luovutuskirjan allekirjoittivat Salomon Peltoniemi ja Matti Ojaniemi.

Luovutuskirja käsiteltiin myös Peräseinäjoen perintöverolautakunnassa eikä lahjoituksesta määrätty lahjaveroa.

Muodostetun tilan nimeksi tuli Sampola RN:o 4:65. Lainhuuto tonttiin saatiin 30.4.1925.

Talonrakennustoimikuntaan valittiin Juho Niemi, Jaakko Kallio-Kujala, Iisakki Ruohoniemi, Jaakko Marjomäki, Salomon Mannila, Matti Ojaniemi, Matti Peltonen, Lahja Rauhala, Yrjö Viitasaari ja Hilma Ojaniemi.

Nuorisoseurantalon rakentaminen aloitettiin 3.3.1922, ja siitä kerrotaan seuran 30-vuotishistoriikissa seuraavasti:

”Työt aloitettiin kökkien muodossa. Lokakuun 16. pnä (1921) oli yleinen kokous, jossa keskusteltiin ensin kivien ottamisesta talon kivijalkaa varten. Ja tässä asiassa tultiin siihen päätökseen, että kuusi miestä kerralla menee Hiironkalliolle kivien ottoon siis kökällä ja isäntä Jaakko Kallio-Kujala tulee johtamaan tätä hommaa. Näin otettiin siis melkein kaikki kivet aivan talkoohommalla. Isäntä Kallio-Kujala otti loput. Hänelle seura maksoi avusta ja siitä, kun koko ajan käytettiin hänen poriansa. Näiden kivitalkoiden järjestäjiä olivat Matti Peltonen, Lahja Rauhala ja Erkki Mäki-Kihniä.”  

Louhitut kivet siirrettiin rakennuspaikalle talkoilla.

”Jussinpäivänä 1921 oli hirsitalkoot talon rakentamista varten ja tämän talkoon järjestäjiä olivat Salmon Mäkinen, Erkki Mäki-Kihniä, Matti Ojaniemi ja Lahja Rauhala. Hirsiä vastaan ottamassa olivat Matti Mäkinen, Jussi Salo ja Lauri Kallio-Kujala.”

Talkoolaiset kahvitettiin Maria ja Iisakki Koskiniemen luona. Kaikkea hirttä ei saatu talkoilla vaan loput jouduttiin ostamaan. Varsinaiset rakennustyöt aloitettiin 3.3.1922. Historiikin mukaan talon rakensivat Juho Salonen Luomankylästä, Heikki Sivula, Jaakko Marjomäki, Kristian ja Matti Veräjäpieli ja Heikki Männikkö. Talo valmistui nopeasti ja sen vihkiäisjuhlaa vietettiin historiikin mukaan Jussinpäivänä 1922.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sampola, nuorisoseurat, nuoriso, kylä

Mitä kylässä mietittiin 1998-1999

Maanantai 9.7.2018 - Arvi Viita/tuula kh

Saimme käytettäväksi Peräseinäjoen kyläprojektin loppuraportin sekä liiteosan kylien kehittämistoimista. Kaksikymmentä vuotta on kulunut ja on hyvä tarkastella, miten ajatukset, toiveet ja toimenpiteet ovat toteutuneet vuosien saatossa!

Kyläalueen SWOT-analyysi (nelikenttäanalyysi)on tehty Kyläprojektin yhteydessä 1998-1999 projektipäällikkö Arvi Viidan johdolla.

Kylän vahvuustekijät

-          ympäristö - luonto

-          hyvä rakennuskanta

-          kyläläisten yhteiset toimitilat

-          asukkailla terve itsetunto

-          talkooperinteet

-          kylä hyvin järjestäytynyt ja yhdistykset myös toimivat

Kylän heikkoustekijät

 -          väestön ikääntyminen

-          koulutetun väestön kato

-          työpaikkojen yksipuolisuus ja vähyys

-          palvelujen siirtyminen kirkolle

 Kylän tulevaisuuden uhkat

 -          palvelujen väheneminen

-          nuorten muuttoliike työpaikkojen ja harrastusmahdollisuuksien perässä

 Kylän mahdollisuudet

-          etätyömahdollisuudet

-          matkailuyrittäjien verkostoituminen, matkailun oheispalvelujen kehittäminen

-          vanhan rakennuskannan säilyttäminen ja kunnostaminen: vaikuttaa myös itsetuntoon ja luo maaseutumatkailulle edellytyksiä

 Tulevaisuuden vetovoimatekijät kylällä

 -          viihtyisä, turvallinen asuinympäristö, jossa asukkailla on myös toimeentulomahdollisuuksia, harrastusmahdollisuuksia ja palveluja.

Kylän kehittämistoimenpiteet

 Kyläsuunnitelman lähtökohta

 Kylän kehittämisen lähtökohtana on voimakkaasti perusmaatalouteen nojautuvan kylän tulevaisuuden turvaaminen paikkana, jossa on toimeentulomahdollisuuksia, riittävät palvelut ja asuinviihtyvyys kaikin tavoin kilpailukykyinen. Suomen liittyminen Euroopan Unioniin on muuttanut kylän toimeentulomahdollisuuksia: muutokset ovat vielä vähäisiä, mutta siirtymäajan jälkeinen aika on kylän tulevaisuuden uhka. Kylän maataloudenharjoittajat ovat pyrkineet vastaamaan ajan haasteeseen ja suurimmalla osalla tiloista uskotaan maatalouden jatkumismahdollisuuksiin. Maatalouden rakennemuutos on voimakkaasti johtamassa kohti suurempia tuotantoyksikköjä, joka on jo lisännyt maataloudenharjoittajien työpaineita. Tulevaisuudessa on odotettavissa vielä samansuuntaista kehitystä. Myös maatalouden tukiehtojen velvoitteet ovat tuoneet lisäpaineita. Palkkatyötä tekevien osalta muutokset eivät ole olleet niin suuria: kylän työttömyysaste on onneksi tähän asti ollut hyvin alhainen ja työssäkäyvillä ansiotaso on ollut turvattu.

 Kyläläiset ovat tiedostaneet, että stabiili olotila kylillä, kunnassa, maakunnassa ja koko maailmassa on vain kaukainen haave. Voimakas kehitys, jokapäiväistä toimeentuloa ja elämää järisyttäneet muutokset ovat saattaneet kyläläiset epätietoisuuden ja hämmennyksen valtaan. Kyläläiset ovat joutuneet kysymään itseltään toistuvasti, mitä ja miten kylää olisi kehitettävä, jotta sen elämä saataisiin säilytettyä vähintään nykytasolla. Kyläläiset ovat ymmärtäneet, että entiset toimintatavat eivät enää riitä. Kunta ei tule tarjoamaan palvelujaan, ei myöskään seutukunta eikä valtio. Kaikessa on käytettävä omaa aktiivisuutta. Toimintaa on vaikea käynnistää, seurata ja viedä loppuun ilman tarkkoja suunnitelmia. Päämäärien pitää olla selvillä, ennen kuin toimintaan voidaan ryhtyä.

Kylällä on parin, kolmen viime vuoden aikana herätty huomaamaan, että kyläläiset voivat tehdä itse oman elinympäristönsä eteen työtä. Asioista on keskusteltu kyläyhdistyksen kokouksissa sekä kyläilloissa. Kyläläisiä on puhuteltu ja kuunneltu; heidän ideoitaan ja ajatuksiaan on kirjattu ylös. Muutamat kylään muuttaneet autiotalojen kunnostajat ovat saaneet kylän asukkaat huomaamaan, että omassa kylässä on paljon hyvää ja arvokasta: sellaista, mikä on arkipäivän touhussa jo unohtunut. Kylän vanha rakennuskulttuurin arvo on kohonnut asukkaiden silmissä. Kylä ei kilpaile asukkaista kaupunkimaisuudella vaan tasapainoisella maaseutumaisemalla. Kyläläiset eivät haaveile isoista asuntoalueista pelloillensa vaan ovat valmiit tekemään töitä autiotalojen asuttamiseksi. Kyläläiset haaveilevat lapsiperheistä, joiden asuinrakennukset ja -ympäristö liittyvät saumattomasti kylän viljelysmaisemaan. Kaikista uhkakuvista huolimatta kyläläiset uskovat edelleen, että kotikylässä on jatkossakin toimeentulon mahdollisuus ja sieltä ei kannata lähteä pois. Kyläläiset ovat valmiit tekemään työtä sen puolesta. Kylän kehittämistä rajoittaa ihmisten arkisen aherruksen kiireet ja inhimillisen jaksamisen rajallisuus. Sen vuoksi kylätoimikunta haki loppukesästä 1997 Leader-rahoitusta kyläsihteerin palkkaamiseen, joka olisi voinut selvittää kehittämishankkeen taustoja, tehdä suunnitelmia ja tehdä valmistelutyötä kylän eri järjestöistä kootun hankesuunnittelutoimikunnan päätöksien pohjaksi. Rahoitusta ei kuitenkaan saatu.

 Kylän kehittämistyön tavoitteena on, että nykyiset toimeentulomahdollisuudet kylällä säilyisivät, palvelut pystyttäisiin turvaamaan ja asuinympäristö olisi kilpailukykyinen. Kylän nykyisten voimavarojen hyödyntämisessä ja elinkeinojen turvaamisessa riittää työtä, kun huomioi ne paineet, mitä maaseutuun ja maatalouselinkeinoon nykyisin kohdistuu. Jos uhat nyt pystytään torjumaan, säilyy asukkaiden tulevaisuuden usko ja luottamus omiin mahdollisuuksiin. Silloin tulevaisuudessa olisi odotettavissa kylän muutakin kehittymistä kuin vain taistelua nykytilanteen säilyttämiseksi. Poismuuton ja työpaikkojen vähenemisen hidastamisesta päästään silloin asukasmäärän lisäykseen ja työpaikkojen määrän kasvuun. Tavoitteena on, että mahdollisimman laaja joukko kyläläisiä sitoutuu tähän kehittämistyöhön. Yhteistyöllä ja verkottumisella kylän ulkopuolisten yhteistyötahojen kanssa saadaan aikaan parhaat tulokset.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kyläprojekti, leader, EU

Toiminnan vuodet 1920-1930 -luvulla

Keskiviikko 4.7.2018 - tuula kh

Toiminta käynnistyy

Alkuaikoina toimintaa järjestettiin vuorotellen eri talojen tuvassa, ja hyvin auliisti isännät ja emännät antoivat tilat käyttöön. Toiminta alkoi vilkkaana: ohjelmalliset kuukausikokoukset pidettiin kuukauden toisena keskiviikkona. Kokouksissa suositettiin monenlaista ohjelmaa: pidettiin puheita, lausuttiin runoja, luettiin kertomuksia, keskusteltiin eri ajankohtaisista kysymyksistä ja leikittiin laululeikkejä. Esimerkiksi puheet arvosteltiin, että esiintyjät tottuisivat arviointiin ja saisivat varmuutta esiintymiseen.

Keskustelun aiheet olivat ajankohtaisia ja niistä huomaa, että vähän ovat aiheet sadassa vuodessa muuttuneet. Siitä on esimerkkinä Hilma Salon kuukausi kokouksessa pidetty puhe:

”Arvoisat Kansalaiset [1]

Nykyinen aika jolloin hävitys ja kuolema viettävät riemu voittojaan, tuottaa vaikeuksia sellaiselle ihanteelliselle aatteelliselle toiminnalle, jota nuorisoseuratyökin edustaa

Kun me vanhempi väki tänä aikana ajattelemme maamme ja kansamme tulevaisuutta jourumme samalla ajattelemaan aikamme nuorisoa sitä kansan ainesta joka kerran tulevaisuudessa tässä maassa elelee rakentelee ja työtä tekee kaikkien niin henkisten siveellisten kuin aineellistenkin arvojen kehittämiseksi ja säilyttämiseksi taas tuleville sukupolville Mutta että he kykenisivät kunniallala suoriutumaan näistä tärkeistä tehtävistä elämässään

Meidän nykytärkeä velvollisuutemme on huolehtia nousevan nuorisomme henkisestä kehityksestä ja koota heitä yhteisen lipun alle toimimaan

Siksi onkin tänä nuorisoseurapäivänä aivan erikoinen syy luoda katseet tulevaisuuteen ja sen työllemme tarjoamiin mahdollisuuksiin

Vaan tällä kertaa näyttää siltä että Nuorisoseudatyötä voimme vaan tehdä pienemmässä ja supistetussa mittakaavassa. Sillä on syytä huomata että nyt on kansamme maanpuollustusasiain kohdalla jännittänyt itsensä äärimmilleen saakka ja tätä kestää luonnollisesti niin kauvan kunnes sota loppuu

Vaan sen sodan päätyttyä tuleekin luonnollisena vastavaikutuksena herpautuminen ja mitä voitollisempaan päätökseen sota saadaan sitä suudempana tulee olemaan muutos Toisin sanoen mitä pitempi ja varmempi rauhan kausi on edessämme sitä enemmin ihmisten harrastukset kääntyvät pois sodan piiristä

Vaikka emme uskoisikkaan eikä ole mitään syytä uskoakkaan. tätä sotaa seuraavan yleisen aseistariisumisen, niin kuitenkin käynee siten, että pitempi rauhan kausi ja lisääntynyt turvallisuus aiheuttavat suuden supistuksen varusteluissa Ja se vie kaiken sen, mikä koskee sotaa, toisarvoisempaan asemaan

Edellä esitetyn lisäksi tulevat vielä syvät sielulliset tekiät Kehittyköömpä mikä tahansa huippuunsa. Niin sille tulee vastavaikutus. Historia todistaa mm. että suuret uskonnolliset herätysliikkeet ovat syntyneet, silloin, kun kevytmielinen elämä on ollut huipussaan.

On luonnollista, että sodan aikana Kansakunnan täytyy jännittä voimansa äärimmilleen maanpuollustusasiain ympärille, mutta mitä kireämmälle on jännitty, sitä suudempi tulee aikanaan olemaan muutos

Me olemme eläneet raudan ja veden keskellä mutta heti kun siitä voimme luopua tulemme varmasti tarttumaan kaksin käsin kiinni kaikkeen sellaiseen joka on herkkää ja sieluamme ylentävää.

Kukaan ei pidä sotaa ja sen oloja ihanne tilana, vaan välikautena Jota seudaa aivan toisenlainen aika joka on se oikea, jossa on tilaa aatteelliselle toiminnalle

Siksi me nuorisoseudaväki emme saa nyt antaa mielemme masentua emmekä saa olla toivottomia tulevaisuuden suhteen. Kun tämä paha aika on ohi. Niin silloin alkaa sellainen aika jolloin asetetaan kunnia paikalle ne aatteellisen elämän arvot joita liikkeemme edustaa.

Ryhtykäämme nyt ja voimallisesti puhaltamaan työmme hiipuneeseen hiillokseen että me voisimme heti rauhan palattua antaa kaiken sen lämmön ja valon, jota sodassa uupuneet ihmissielut kaipaavat.

Kansamme henkinen jälleenrakennustyö edellyttää että me vanhana ja suudena sivistysjärjestönä kohotamme valistuksen valosoihdun korkealle. Kyetkäämme näkemään suuri tehtävämme, erikoisesti maamme nuorisoa kohtaan. Jolta sota on niin paljon riistänyt.

Etenkin vanhemmalla nuorisoseuralaispolvella, joka on saanut nuoruutensa elää nykyistä laajempien tähtien alla, on suudet velvollisuudet johtaa nykyistä nuorisoa ihanteelliseen maailmankatsomukseen. Luottakaamme vahvasti siihe, että huomispäivä on meidän, mutta se vaatii meiltä nyt jo työtä ja hehkuvaa mieltä.

Loppu”



[1] KNA

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuorisoseura, nuoriso, yhdistystyö

Soihtu -lehden kansi

Torstai 28.6.2018 - tuula kh

Kun kylässä on paljon nuoria, jotka haluavat opiskella, kehittyä ja saada mielekästä tekemistä, on nuorisoseura ollut yksi maaseudun nuorille oiva väylä päästä elämässä eteen päin. 

Taitojaan kehittivät myös Kihniänkylän nuoret, jotka kokoontuivat säännöllisesti yhteen ohjelmallisten iltojen merkeissä. Yksi osoitus toiminnan laadusta on oma lehti. Sen toimittamisesta vastasivat valitut henkilöt. Käsikirjoitetut lehdet on kuvitettu. 

Tässä yksi esimerkki: lehden kansi vuodelta 1926.


soihtukansi.jpeg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: seuran oma lehti 1926

Sampola, satavuotias kaunotar!

Maanantai 25.6.2018 - tuula koskimies-hautaniemi

Kihniänkylän nuorisoseuran 30-vuotishistoriikissa ilmaisevat Hilma Salo ja Aili Karhu, aikansa aktiiviset nuorisoseuralaiset, kylän nuorison tunteita toiminnan aloittamiseksi:

Kolmekymmentä vuotta sitten oli Kihniänkylässä joukko palavasieluisia tyttöjä ja poikia, jotka kaipasivat kohdetta henkisten voimiensa sijoitukseksi, sillä se kevyt huvittelu, joka silloin oli vallan päällä etupäässä tanssin muodossa ei tyydyttänyt sen aikaisten nuorten henkistä minää. He kaipasivat vakavempaa toimintaa. Jolloinkin kyllä pidettiin iltamia niin sanotun ”Nuijan” nimiin, mutta nuoret eivät olleet tyytyväisiä tähän yhtymään. Ja pidettiin iltamia myös hyväntekeväisyys tarkoituksiin, jolloin tulot annettiin, jollekin köyhälle suuren perheen huoltajalle. – Mutta tämä tilapäinen toiminta ei tyydyttänyt nuorisoa, he kaipasivat sellaista toiminta muotoa, joka olisi heidän periaatteillensa sopiva. Ja sellainen oli Nuorisoseura, josta monet olivat kuulleet puhuttavan, mutta siitä huolimatta ei asiaa niin vain kädenkäänteessä voitukaan toteuttaa, vaan se kangasteli monet vuodet kaukaisena haaveena nuorien mielessä.”[1]

Asiaa kypsyteltiin useamman vuoden ajan, kunnes 23.11.1916 Heikki Hakolan talossa pidetyssä kokouksessa Kihniänkylän nuorisoseura päätettiin perustaa. Yhdistyksen valmisteluissa innokkaita kyläläisiä opasti Siimon Kihniä.

Innostus toimintaan oli niin suurta, että ensimmäisessä kokouksessa uuteen yhdistykseen liittyi heti 30 jäsentä.

Seuran ensimmäiseksi esimieheksi valittiin Erkki Mäki-Kihniä ja varalle Juho Ojaniemi. Sihteeriksi valittiin Tyyne Rinta-Kihniä ja hänen varahenkilöksi Seliina Kohtamäki. Rahastonhoitajaksi valittiin Siimon Kihniä. Muiksi johtokunnan jäseniksi tulivat Maija Salo, Maiju Peltoniemi, Hilma Salo, Matti Ojaniemi, Tuovi Mäki-Kihniä, Harttu Laakso, Yrjö Viitasaari ja Salomon Peltoniemi. Tilintarkastajiksi valittiin Juho Niemi ja Matti Peltonen sekä taloudenhoitajaksi Matti Ojaniemi ja Hilma Salo.

Seura rekisteröitiin 7.7.1920.

Yhdistysasiakirjan etusivulla ”Sosiaalihallitukselle ilmoitetaan täten yhdistysreksiteriin merkittäväksi Kihniänkylän Nuorisoseura. Yhdistyksen kotipaikka: Peräseinäjoki Kihniänkylä

Yhdistyksen tarkoitus ja toiminnan laatu: Yhdistyksen tarkoituksena on herättää ja vireillä pitää nuorisossa isänmaallisen hengen elähyttämää ja kristillissiveellisen elämänkatsomuksen kanssa sopusointuista harrastusta kansalaissivistykseen ja itsekasvatukseen.

Tarkoituksensa saavuttamiseksi yhdistys panee toimeen keskustelukokouksia, luentotilaisuuksia, jalostavia juhlia ja iltamia. levittää seuran tarkotusta edistavää kirjallisuutta, herättää laulun ja soiton y.m. taiteiden sekä urheilun ja yhteiskuntataloudellisten kysymysten harrastusta ja toimii muillakin tavoin sivistyksen ja valistuksen levittämiseksi.”[2]



[1] Kihniänkylän nuorisoseuran arkisto = KNA

[2] KNA

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: nuorisoseura, sivistys, kansallinen herääminen